perjantai, 1. kesäkuu 2007
"Oliverille kukat
ovat aina olleet paitsi rakkauden, myös elämän ruokaa. Kukat joita voi
katsella ja haistella, joiden kanssa voi elää niiden lyhyen elinkaaren
ajan, ne ovat oma nautinnon lähteensä, loputtoman antoisa. Hän ei
ymmärrä ihmisiä, jotka eivät rakasta kukkia tai pitävät niitä vain
somisteina, kuten koristetyynyä tai jotain Hummelin posliinihahmoa. Hän
ei ymmärrä ihmisiä, jotka pahoinpitelevät kukkia saadakseen uutetta
jota sitten hierovat ihoonsa kuin sotasaalista ja jättävät jälkeensä
teurastettujen kukintojen raatoja. Hän tietää että nämä ovat
äärimmiäisiä, dramaattisia näkemyksiä eikä siksi puhu niistä kovin
usein, mutta häntä ihmetyttää, että maailmassa jossa mielihyvä on niin
vähissä, ihmiset eivät näe kukkia osana ratkaisua, eivät tajua että
oppimatta jäänyt läksy niiden ihanuudesta erottaa ihmiset toisistaan,
ihmiset ja maan toisistaan, ihmiset ja iankaikkisen toisistaan." Jean Hanff Korelitz, Valkoinen ruusu (Tammi 2006, suom. Laura Jänisniemi)
Viime viikon kuva olisi sopinut suoraan tähän, mutta jotain uutta oli kehiteltävä... eli siis, kukkamekko!
Kommentit